I love it. I hate it. It's my little and sweet world.

En ole taaskaan kirjoitellut. En ole vain nähnyt mitään syytä. Joka ikinen päivä on mennyt tismalleen samalla tavalla. Mä olen syönyt n. 1500 kcal edestä ja oksentanut kaiken. Sunnuntaista lähtien mä olen oksentanut joka ikinen päivä vähintään 2 kertaa. Enimmillään joku 5. Mutta mä olen myös laihtunut. Mä huomaan sen mun mahasta. Se on jo aika littelä... kai? En oikein tiedä, onko mulla mennyt huonosti vai hyvin. Tavallaan mä olen iloinen, että tämä syömishäiriö on taas vaihteeksi ottanut kontrollin musta, mutta kun mä en halua syödä! No, sentään oksennan kaiken ulos. Ei kovin suuri lohtu, jos totta puhutaan, mutta parempi kun ei mitään. Kohta taas oksentamaan, söin yhden letun ja 12 palaa suklaata ja maha ihan helvetin turvonnut. Kunhan nyt vain saisin oksennettua. Tänään tossa joku pari tuntia sitten ei meinannut tavara mitenkään tulla ylös. Mä vaan työnsin siinä soria mun kurkkuun ja yskin limaa ja verta. Kyllä, mä yskin verta. En tiedä miks... Sitten mä työnsin hammasharjan kurkkuun ja jatkoin sormilla niin kyllähän tuo homma alkoi sujumaan. Mutta kun mä en yhtään tykkää käyttää hammasharjaa... Tietääkö joku, mistä toi veri johtuu? Oonko mä raapassu itteeni jotenkin tai mitä?

 Koulussa on kai mennyt ihan hyvin... kai? Mä en oikein ole enää varma mistään. Mä olen tavallaan saanut yhden uuden ystävän. Tai kaverin, en mä tiedä. Yks meidänluokkalainen muija, sanotaan nyt vaikka F. Päällepäin se vaikuttaa kunnon kusipäältä, epäluotettavalta, valehtelevalta lissulta, mutta se on oikeastaan aika samanlainen ku mä. Ei ihan, mutta tavallaan. Sille on helppo kertoa asioista. Tai no ainakin sillätavalla puolitotuus. Se esim tietää, että mä oksentelen. Mutta mun ajatuksista se ei sitten tiedä mitään. Toisaalta sekin oksentelee. Sillä on kanssa aika paljon ongelmia. Sen takia sille ehkä voikin puhua jotenkin paremmin. Sillä on esim ongelmia sen perheen kanssa, se on sossujen kyttäyksen alla ja sitä meinataan siirtää jonnekin muualle asumaan, se kännää tyyliin joka ilta, saattaa olla päiviä pois kotoa ja nukkua kavereilla tai sitten vietää koko yön junilla tai busseilla edes takaisin matkustellen. Se syö kylläkin paljon, mutta se oksentelee, kuten mä jo sanoinkin. Se on hakattu pari kertaa ja sen kaveriporukoissa on paljon riitoja yms. Ei sillä, että mä siihen erityisemmin luottaisin, mutta se nyt vain on sellainen jonka kanssa voi jutella, jolle voi kertoa omista ongelmista silleen jonkin verran janäin. 

Erään toisen kaverin kanssa asiat sitten taas on mennyt vähän huonommin. Nimittäin A:n. Sillä on oikeasti nykyään jotakin mua vastaan, enkä mä oo ainoa, joka on sitä mieltä. Se yrittää kokoajan änkeä mun ja jonkun muun väliin, jos me esim vaikka jutellaan. Varsinkin sillon ku mä juttelen joidenkin kundien kanssa. Jos mä vaikka istun sohvalla ni A änkee siihe väliin istumaan ja kysyy siltä toiselta että mistä me puhutaan. Ja aina kun mä oon näiden meidän porukan kundien kanssa jossakin ryhmässä niin A on heti sillee et ei mitää, mä haluun olla niide kaa, Christa, sä olit viimeksi noide kaa, nyt mun vuoro. Ja toi vituttaa oikeasti. Jos se ei halua olla mun kaa ni vittu lähe vetää, niitki ärsyttää toi sen änkeäminen ja esittäminen. Ja yks meidän vanha luokkalainen, D, sanokin mulle, että ennen mä ja A oltiin yhtä kivoi, mut nykyää se digii paljo enemmän musta. Nojoo, ihan sama.

Ensi maanantaina sitten viikon hiihtoleirille. Oiku kiva. Mä oon tän F:n kanssa samassa huoneessa. Ollaan suunniteltu, että ekana iltana vedetään täys kännit :)  Mua vain ahistaa ihan vitusti ne ruokailut. Oksentamalla varmaan mennään...