I just need these dreams to stop

Tyttö kävelee arasti kohti kylpyhuonetta. Se pureskelee vaistomaisesti kynsiään ja painaa katseensa maahan. Se ei tiedä mitä tehdä. Pitäisikö sen kävellä kylpyhuoneeseen asti vai palata huoneeseen. Tyttö nostaa katseensa, kävelee päättäväisesti kylpyhuoneeseen ja lukitsee oven. Kylpyhuoneessa se viskaa hupparinsa nurkkaan ja kävelee peilin eteen. Se puristelee turvonnutta mahaansa. Sitä oksettaa. Miksi vitussa se meni syömään ne ranskalaiset ja sen letun? Tyttö laittaa hiuksensa ponihännälle ja otsatukan pinnillä ylös. Tyttö avaa lavuaarin hanan ja polvistuu vessanpöntön eteen. Ajatukset pyörivät ympyrää sen päässä. Oksentaisiko vai ei? Se on ollut niin kauan oksentamatta. Jo yli kuukauden. Mutta toisaalta se söi tänään, vaikka ei olisi saanut. Jos se ei oksenna, se lihoo. Tai no tuo ei ole oikeastaan totta, se on kuitenkin kuluttanut yli tuhat kaloria laskettelemalla. Tyttö vetää syvään henkeä ja työntää sormet kurkkuunsa. Se oksentaa. Se yskii, itkee ja työntää sormia syvemmälle kurkkuun. Muutaman minuutin kuluttua se lopettaa. Mitään ei tule enää ylös. Tyttö nousee seisomaan ja katsoo itseään peilistä. Sen silmät ovat vetiset ja punaiset, niin kuin naamakin. Tyttö huuhtelee kasvonsa kylmällä vedellä. Sitten se vetää vessan ja tarkistaa, ettei oksentamisesta jää mitään jälkiä. Tavallaan tyttöä kaduttaa, että se rikkoi oksentamislakon, mutta silti sitä vain hymyilyttää. Se ääni kehuu sitä sen päässä ja tyttö maistaa pienen palan kontrollia. Se ääni on palannut. Syömisvammailu on taas ottamassa otettaan tytöstä. Tyttö on iloinen. Se ei aio syödä mitään kahteen päivään. Jos se syö, se oksentaa. Tyttö päättää vielä, että tekee illalla ekstramäärän lihaskuntoliikkeitä. Ja ääni sen päässä vain kehuu sitä. 

Eli kyllä, mä oksensin tänään. Pitkästä aikaa tosin. Ja se tuntui hyvältä. Vaikka mä söin, eli epäonnistuin, se tuntui silti hyvältä. Mä en nimittäin luovuttanut. Ehkä tästä tulee vielä jotakin...? 

                                          So if I close my eyes I can really fly

Mä tuijotan tyhjästi etessäni olevan tietokoneen näyttöä. Kyyneleet kirvelevät mun silmissä. Mä olen taas syönyt aivan liikaa. Tänäänkin pitsaa, lettuja, salaattia, sipsejä, 2 pala suklaata, ranskalaisia... Hyi vittu! Mitä mä oikein teen? Miks mä syön? Mä syön, vaikka ei olisi nälkä. Vaikka mun ei edes tekisi mieli ruokaa, mä vain syön. Hyi helvetti oikeesti! Mä en tajuu itteeni. Minne laihdutus jäi? Minne jäi se niin ihana tunne mahassa, kylmät kädet ja varpaat, heikotus, päänsärky, kylmyys, oksentelusta turvonnut naama, päivät ilman ruokaa, nälkä... Mulla on ikävä tota kaikkea. Nälkää. Mä tarvitsen sitä. Nälkää. Mä rakastan sitä. Mä rakastan sitä tunnetta, kun mä en ole oikeasti syönyt pitkään aikaan. Se on jotakin niin ihanaa. Mä haluan takaisin siihen. Musta pitää tulla pieni. Huomenna mä menen aamulla 11 serenaan laskettelemaan ja oon siellä puoli viiteen. Eli siitä tulee n. 4,5 tuntia laskettelua, kun ottaa lepotauot + hissijonossa venailut. Siin kuluis joku 1200kcal. Himassa mä olen sitten joskus 5 aikaan. Mä vaihdan vaatteet, laitan kamat kuivumaan yms. Sitten kun kello on jotain 6 mä ajattelin mennä kävelylle. Joku 2 tuntia. Voisin samalla käydä röökillä. Pakko päästä pian, en ole nyt voinut polttaa 3 päivään ja olo on ihan sen mukainen. Jos kävelen 2 tuntia siinä kuluisi n. 200kcal. Eli olisin tossa vaiheessa kuluttanut 1400kcal. Illalla sitten teen vielä jotakin lihaskuntoa ja venyttelen niin eiköhän tuo kulutus nouse 1500kcal asti. Eli ihan kivasti. Enkä sitten ajatellut huomenna syödä mitään. Sunnuntaina menen sitten parin kaverin kanssa kamppiin. Tai no en tiiä vielä ketkä pääsee. D tulee ainakin. A:kin ehkä, mutta toivon, että voisin olla ihan vain D:n kanssa. Tai no joku J vois tulla myös, mut mä en nyt jaksaisi A:ta. No ihan sama. Ja jos nyt sunnuntainakaan en söisi mitään. Kaloreita ei juurikaan kuluisi, mutta teen vaikka lihaskuntoa aamulla ja illalla yhteensä 1.5 tuntia. Maanantaina sitten luistelemaan 2 tunnin ajaksi. Siinä kuluu n. 600kcal. Yritän nyt olla tiistaihin asti syömättä. Silloin pitää köksässä jotakin syödä. Eli mun suunnitelma nyt seuraaville päiville olis tälläne:


Lauantai
Liikunta: 
- Laskettelu 4.5 h (1200kcal)
- 2h kävely (200kcal)
- Lihaskunto + venyttely (100kcal)
=1500kcal.
Ruoka:
Ei mitään.
(juon kupin kahvia. Muuten vain vettä ja ehkä pepsi maxia)
= n. 50kcal

Sunnuntai
Liikunta:
- Lihaskuntoa 1.5h (200kcal?)
- Kävelyä kampissa'
= 300kcal
Ruoka:
Ei mitään
( Juon kupin kahvia, vettä ja ehkä pepsi maxia)
= n. 50kcal


Maanantai:
Liikunta:
- 2h luistelua (600kcal)
- Lihaskunnot (100kcal)
= 700kcal
Ruoka:
Ei mitään
(Kahvi, vesi)
= n. 50kcal

Tiistai:
Liikunta:
- 1h luistelua (300kcal)
- Lihaskunnot (100kcal)
- Koululiikunta 1.5h (200kcal)
= 600kcal
Ruoka:
- Köksäpaskaa TOSI VÄHÄN (alle 500kcal)
(Kahvi, vesi)
n. 500kcal

Yritän nyt oikeasti pysyä tossa, mä en halua epäonnistua.
Nyt mä alan siivoamaan huonetta, enkä mene nukkumaan ennen kuin huone on siivottu.

  Kumpi noista sä mieluummin olisit? Läski vai laiha?

                                             I lock the door, I lock my head

Mä en ole kirjoittanut pitkään aikaa yhtään mitään. Yleensä kirjoittaminen auttaa, mä saan kirjoitettua mun ajatuksen jonnekin. Mutta nyt mä en oo osannut kirjoittaa. Ajatukset eivät ole kadonneet mun päästä minnekään, mä en vain osaa kirjoittaa niitä ylös. Ainakaan selkeästi. En tiedä. Mä olen jotenkin vain niin väsynyt. Oikeasti. Mä en enää muista miltä tuntuu, kun ei ole väsynyt. Mä olen väsynyt koko ajan. Ihan sama mitä kello on tai paljonko mä olen nukkunut. Jos mä suljen mun silmät mä nukahdan. Mä en enää vain jaksa. Lisäksi mä olen niin kyllästynyt tähän helvetin kierteeseen. Mä syön. Liikaa. Pelkkiä herkkuja. Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä mitä ja kuinka paljon mä syn, se on aina liikaa. Ruoka on liikaa. Mutta mä olen syönyt paljon. Sen takia mä sitten oksentelen satunnaisesti ja viiltelen. Oksentamisesta ei ole juurikaan hyötyä, mutta satunnaisesti oksentelemisesta vielä vähemmän. Ja sitten toi viiltely. Ei siinä kivussa mitään, sen takia mä tota teenkin. Kivun. Mä haluan tuntea jotakin. Kipu on ainoa asia, mikä kertoo mulle, että mä olen vielä elossa. Tai miten sen nyt ottaa. Mä olen kuollut jo aikoja sitten, mun keho vain ei pysy perässä. Kuullostaa tyhmältä. Tiedän. Mutta jos ja kun mä laihdun ja mun käsivarsia aion julkisilla paikoilla näytellä, ne arvet... Ne näyttää tyhmiltä ja herättävät kysymyksiä. Kysymyksiä, joihin mä en osaa vastata.Mä olen myös saamaton. Mä en saa aikaan yhtikäs mitään. Mä oon vain yksi turha läski. Ahh, tää itseinho on sitten jotakin niin ihanaa. Se on kato oikein kiva raapia omia reisiä verille ja itkeä silmät punaisina omaa läskeyttään. Mitä mulla nyt on näin paska asenne ja itsekuri ja kontrolli. Mun pitäisi oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata tää helvetin asenne. Mutta siinä on yksi ongelma. Mulla ei ole mitään, miksi vaivautua. Siis kyllä mä toki haluan olla laiha, mutta... Siis kun mä kelaan mun päämäärää niin... Mun lopullinen tavoite on kuolla laihuuteen. Mä haluan nukkua pois hentona, sirona, luisena ja kauniina. Ja jos mun lopullinen tavoite on tappaa itseni, miks mä en vain ved ranteita auki? Mä en kai vain ole vielä valmis, mä en halua kuolla tälläisenä. Mua naurattaa oikeastaan. Naurattaa ja itkettää. Mä en ole kunnossa. Mä en ole lähelläkään kunnossa olevaa. Mä olen vain yksi iso sotku. Mä todella toivon, että kukaan, joka musta edes vähän välittää, ei pääse tähän mun omaan maailmaan. Koska se ei ole mikään kaunis näky. Mä olen itse paskonut tän kaiken, mun elämän. Ja nyt vielä oman päänikin. Hienoa. Siis kyllähän mä tän tajuan, oon tajunnu jo pitkään. Aina kun mä juoksen kännissä vesisateessa meikit levinneenä, mä tiedän, että mä en ole kunnossa. Aina kun mä vedän joitakin satunnaisia pillereitä ja viinaa ja ties mitä sekoituksia, mä tiedän, että mä en ole kunnossa. Kun mä istun jossakin puiston nurkassa 20 asteen pakkasessa, poltan ketjussa ja itken, mä tiedän, että mä en ole kunnossa. Mutta hei, tälläinen mä olen. Sotku. Saamaton paska. Ja silti kukaan ei tajua mitään. Eikä siinä mitään, jatketaan toki leikkimistä. Leikitään, että kaikki on kunnossa, että elämä hymyilee, terve ja iloinen. Leikitään, että mä olen ok. Ehkä te tajuatte myöhemmin. Tai sitten ette. Ehkä te jatkatte leikkimistä sittenkin kun mua ei enää ole. Ehkä te keksitte uuden leikin, jossa mua ei ole koskaan ollutkaan. Sovitaan niin, jooko? Ei helvetti mä nauran niille, jotka uskoo mun "oi kyllä, olen onnellinen" puheet. Niille, jotka uskoo mun hymyt eivätkä kuule itkua naurun alta. Katos kun mähän olen aivan kunnossa. Tai sitten ne ei vain välitä. Oikeastaan mä toivonkin sitä. Nimittäin ajan myötä tää alkaa vaikuttamaan mun ympärillä oleviin ihmisiin, niihin, jotka välittää musta. Ja mä en halua satuttaa ketään. Mä haluan vain kadota, okei? Mä olen ihan liian läski tänne. Liian huono, ruma, saamaton... Liikaa kaikkea, enkä silti tarpeeksi. Ainoa asia missä mulla on alkanut mennä vähän paremmin on koulu. Woohoo. Eikä mun asenne ole senkään suhteen muuttunut, mikä olisi tärkeää, mutta tulokset ovat alkaneet näyttää positiivisilta. Wilma täynnä hyvämerkintöjä, tunneilla olen aktiivinen, opet kehuu, jeah. Mutta mä jatkan yrittämistä, kyllä tää asenne tästä korjaantuu. Mä en luovuta ennen kun mä olen pääsyt mun tavoitteeseen ja senhän jälkeen millään ei ole enää mitään väliä. Mä vittu laihdutan itseni hengiltä. Kunhan tää väsymys vain ei murra mua. 14 päivää. 14 sellaista päivää, jotka mä voisin viettää juuri niin kuin mä haluan. 14 päivää laihana ja onnellisena. 1. Yhden päivän mä todennäköisesti viettäisin todella rauhallisesti. Mä heräisin aamula aikaisin, joisin kupillisen kuumaa glögiä punaiseen villapaitaan ja villasukkiin kietoutuneena takan ääressä ja sen jälkeen lähtisin ulos. Mä polttaisin yhden tupakan ja menisin sen jälkeen luistelemaan. Mä luistelisin monta tuntia keskellä valkoista lumimaisemaa. Illalla mä tulisin kotiin ja käyttäisin lopput illasta hyviä kirjoja lueskellen ja mun lempituotantokausien parhaita jaksoja katsellen. 2. Yhtenä päivänä mä olisin koko päivän lautailemassa mun  frendien kanssa ja joisin paljon Pepsi Maxia. Kylmää sellaista. Kylmä Pepsi Max pon jotakin niin ihanaa. Illalla mentäisiin sitten jonnekin bileisiin. 3,4 & 5. 3 päivää saisi sitten mennä laivalla hyvän frendiporukan kanssa. 6. Yhden päivän mä sitten viettäisin rauhallisesti jutellen J:n tai D:n kanssa. 7. Yhden päivän mä käyttäisin tyttöporukan kanssa shoppaillen. Me juotaisiin kahvia ja syötäisiin suklaata ja meillä olisi todella hieno hotellihuone. Me katsottaisiin joku hyvä kauhu- tai toimintaleffa ja juteltaisiin koko yö. 8 & 9. Pari päivää mä käyttäisin ihan vain porukan kanssa chillaillen. Toisen kampissa ja toisen Thaimaassa hienossa omakotitalossa, jonka pihalla on uima-allas. 10. Yhden päivän mä haluaisin taas viettää Miamissa. 11. Yksi unelmista olisi sitten olla seuraamassa Paon kuvauksia yhden päivän ajan. Mahdotonta kyllä, mutta kuitenkin. 12, 13 & 14. Loput kolme päivää mä vain loikoilisin, nukkuisin ja katsoisin pakoa. Jos mä vain saisin noi 14 päivää. 14 päivää laihana ja ilman näitä mun ajatuksia. Kumpa mä vain voisin lukita mun pään ja nää ajatuksen... 1 jakso pakoa. Sitten mä menen nukkumaan. Huomenna on koulua ja kello on melkein yksi. 1 jakso pakoa, ei enempää. Huomenna mä onnistun. Huomenna mä olen parempi. 

Tuon mä kirjoitin oikeastaan eilen illalla mun päiväkirjaan... Kumpa mä oikeasti voisin vain sulkea nää ajatuksen mun päästä ja antaa olla. No, saa sitä unelmoida. Tämä päivä ei sitten mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ystävänpäivä, pitikin sitten mennä unohtamaan. Aamulla luokkalaiset on tuonut mukanaan muffinseja ja ties mitä, hyi helvetti. Ja kun tää mun itsekuri tiedetään niin... Tänään on syöty:

1 näkkäri
1 pieni suklaamuffinssi
75g salmiakkia
50g pähkinäsuklaata 
N. 5 kurkkupastillia
+ kotona 2 pientä perunaa, 1 ruokalusikallinen jotakin lihaa, 2 salaatinlehteä, muutaman kurkunpalanen ja 1 ruokalusikallinen raejuustoa.


Sika mikä sika, kyllä tuosta ainakin yli 1200kcal tuli. Varmaan joku 2000. Hyi vittu, miten mä voin syödä näin paljon? Huomenna uusi yritys. Paitsi että on köksää ja se ope on muutenkin epäluuloinen. Tivaa mun  frendeiltä että onko mulla joku syömishäiriö. Just. No vitut siitä, ajatelkoon mitä haluaa. Mä sanon etten tykkää ruuasta ja että mä olen herkkulakossa. Usko tai älä, ei mua kiinnosta. Koulun kannalta meni tänään hyvin, säin matskunkokeesta 9 ja saksankokeesta 9+. Siis mitä helvettiä? Mä en ole viimeisen kahden vuoden aikana saanut saksankokeista mitään muita kuin hylättyjä, vitosia ja kutosia. No, hyvä näin. Mä harjoittelin mys tänään mun musanesitelmään. Tai mitä nyt yritinkään tuon pianon kanssa säätää... Se on kato oikein kiva soittaa joku oikea biisi kun ei osaa edes nuotteja lukea. No, kyllä tästä selvitään. Pitäisi vielä läksyt tehdä ja lukea huomiseen ruotsin kokeeseen. Taitaa mennä myöhäiseksi, joten menen tästä nyt. Huomiseen :)

                                                        I'm just trying to forget         

Juu, päätin nyt aloittaa uuden blogin, koska eräs ystäväni löysi vanhan ja en enää pystynyt kirjoittamaan sinne normaalisti. Tää on siis mun laihdutusblogi. Tällä hetkellä olen n. 158cm pitkä ja painan 53kg. 34-37kg olisi se unelmapaino. Mä haluan olla pieni, hento ja siro. Mä haluan tuntea mun kylki- ja lapaluut. Mä haluan olla laiha. Kirjoitan huomenna sitten kunnolla, halusin vain nyt tänne jotakin laittaa ettei ihan tyhjä ole... olen nyt nimittäin kaverilla niin vähän hankala kirjoittaa,